Tällä sivulla olevat kirjoitukseni tarjoavat ideoita, näkökulmia ja käytännön vinkkejä, jotka tukevat varhaiskasvattajien työtä ja rikastuttavat arkea. Toivottavasti niistä on apua kehittämään luovia ja leikillisiä oppimisympäristöjä lapsille.
Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia opettajankoulutuksen tarjoamista valmiuksista lasten itsesäätelyn tukemiseen
Elokuussa 2025 valmistui varhaiskasvatustieteen kandidaatintutkielma Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia opettajankoulutuksen tarjoamista valmiuksista lasten itsesäätelyn tukemiseen, jonka tein yhdessä Miia Pääkkösen kanssa Jyväskylän yliopistossa. Tutkielma arvioitiin arvosanalla 5.
Halusimme tutkia aihetta, joka on varhaiskasvatuksessa sekä käytännön työn että kasvatustieteellisen tutkimuksen kannalta keskeinen: lasten itsesäätely ja sen tukeminen. Itsesäätelyllä tarkoitetaan lapsen kykyä hallita tunteitaan, käyttäytymistään ja toimintaansa kulloisenkin tilanteen vaatimusten mukaisesti. Se on taito, joka luo perustan oppimiselle, sosiaalisille suhteille ja hyvinvoinnille. Käytännössä se näkyy esimerkiksi siinä, että lapsi osaa rauhoittua tunnekuohun jälkeen, odottaa vuoroaan tai sopeutua ryhmän sääntöihin.
Tutkielmamme tavoitteena oli selvittää kahta asiaa:
- Millaiseksi varhaiskasvatuksen opettajat kokevat oman osaamisensa lasten itsesäätelyn tukemisessa?
- Miten he arvioivat opettajankoulutuksen valmistaneen heitä tähän tehtävään?
Tutkimuksen toteutus
Keräsimme aineiston verkkokyselyllä, johon vastasi yhteensä 38 varhaiskasvatuksen opettajaa eri puolilta Suomea. Vastaajat edustivat erilaisia koulutustaustoja ja työkokemuksen tasoja, mikä toi tutkimukseen monipuolisuutta. Kysely sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä, joihin vastaajat kuvasivat kokemuksiaan omin sanoin. Analysoimme aineiston laadullisen sisällönanalyysin keinoin, jolloin pystyimme nostamaan esiin vastaajien omat näkökulmat ja merkityksenannot.
Keskeiset tulokset
Tutkimuksen tuloksista piirtyi kuva opettajista, jotka kokivat osaavansa tukea lasten itsesäätelyä monipuolisin keinoin. He kertoivat käyttävänsä esimerkiksi ennakointia, selkeitä rutiineja, visuaalisia tukivälineitä, tunteiden sanoittamista sekä aikuisen rauhallista mallia. Monet mainitsivat myös fyysiset apuvälineet, kuten hypistelylelut tai Time Timer -kellot, jotka auttavat lasta hahmottamaan aikaa ja säätelemään omaa toimintaansa.
Opettajien mukaan erityisen tärkeitä hetkiä ovat siirtymätilanteet (esimerkiksi siirtyminen ruokailusta ulkoiluun), pettymykset sekä leikkiin liittyvät ristiriitatilanteet. Nämä hetket koettiin usein kuormittaviksi lapselle, mutta samalla ne tarjosivat arvokkaita mahdollisuuksia harjoitella itsesäätelyä.
Vaikka osaaminen koettiin laajaksi, lähes kaikki vastaajat korostivat, että kyseessä on jatkuva ja elävä prosessi. He kuvasivat, kuinka jokainen lapsi vaatii yksilöllistä lähestymistä ja kuinka toimivia ratkaisuja löytyy usein vasta kokeilun ja reflektiivisen työn kautta. Osa opettajista mainitsi myös, että oma vanhemmuus tai muut henkilökohtaiset elämänkokemukset olivat vahvistaneet heidän ymmärrystään lasten itsesäätelyn tukemisesta.
Koulutuksen riittävyys
Kun opettajat arvioivat opettajankoulutuksen tarjoamia valmiuksia, tulos oli selkeä: koulutus antoi hyvän teoreettisen perustan, mutta konkreettisia käytännön välineitä koettiin saadun liian vähän. Monet kertoivat, että varsinaiset taidot lasten itsesäätelyn tukemiseen he olivat oppineet vasta työelämässä, kollegoilta ja täydennyskoulutuksista.
Koulutuksen suurimpina puutteina mainittiin:
- tunnetaitojen tukemisen vähäinen käsittely,
- erityisen tuen tarpeiden kohtaamisen niukka osuus opinnoissa,
- teorian ja käytännön välinen kuilu.
Opettajankoulutusta toivottiin käytännönläheisemmäksi, niin että opiskelijat pääsisivät harjoittelemaan konkreettisia menetelmiä ja reflektoimaan omaa toimintaansa jo opintojen aikana.
Johtopäätökset
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lasten itsesäätelyn tukeminen on olennainen osa varhaiskasvatuksen opettajan työtä. Opettajat kokevat osaavansa tukea lapsia, mutta tämä osaaminen rakentuu pitkälti kokemuksen, työn ja jatkuvan oppimisen kautta. Opettajankoulutus tarjoaa hyvän teoreettisen pohjan, mutta sen käytännön sovellettavuus kaipaa kehittämistä.
Pidämme tärkeänä, että tulevaisuudessa opettajankoulutus sisältäisi enemmän käytännön harjoituksia, tunnetaitojen opettamista ja valmiuksia erityisen tuen tilanteisiin. Lisäksi opettajien oman tunnesäätelyn ja jaksamisen tukeminen on välttämätöntä, sillä opettajan oma kyky säilyttää rauhallisuus vaikuttaa suoraan siihen, miten hän pystyy tukemaan lasta.
Henkilökohtainen näkökulma
Tutkielman tekeminen oli merkittävä prosessi. Se syvensi omaa ymmärrystäni siitä, kuinka monitasoinen ja tärkeä taito itsesäätely on lapsen kehitykselle. Samalla opin arvostamaan entistä enemmän varhaiskasvatuksen opettajien arjen osaamista, joustavuutta ja luovuutta. Yksi tutkimuksen keskeinen anti oli oivallus siitä, ettei itsesäätelyn tukeminen ole valmis paketti, vaan jatkuvasti elävä ja tilanteisiin mukautuva prosessi, joka vaatii opettajalta herkkyyttä ja halua kehittyä.
Uskon, että tutkimuksemme tulokset voivat toimia keskustelunavauksena siitä, miten opettajankoulutusta voidaan kehittää vastaamaan paremmin työelämän tarpeita. Lapset ansaitsevat aikuisia, joilla on valmiudet tukea heidän kasvuaan kokonaisvaltaisesti – ja opettajat ansaitsevat koulutuksen, joka antaa heille tähän parhaat mahdolliset eväät.
Linkki kandidaatintutkielmaan löytyy alta:
Varhaisen matematiikan opetus: Kokopäiväpedagogiikka ja opettajan rooli
Tämä materiaali on tuotettu osana Jyväskylän yliopistossa suoritettavia varhaiskasvatustieteen opintoja opintojaksolla VAAM1362 Matematiikka. Tekijät toivovat, että se antaa ideoita ja ajatuksia matematiikan hyödyntämisessä varhaiskasvatuksessa. Jos materiaalista on sinulle hyötyä, kuulisimme mielellämme ajatuksiasi siitä: pasi.p.hanninen (a) gmail.com.
Voit myös ladata materiaalin PDF-muodossa alta.
Leikkivä ihminen (homo ludens)
Leikki on olennainen osa ihmisyyttä, ja Johan Huizingan klassinen teos Homo Ludens (1938) nosti sen keskiöön ihmiskulttuurin tutkimuksessa. Huizinga esitti, että leikki ei ole pelkkään lasten puuhaa tai ajanvietettä, vaan kulttuurien peruspilari, joka vaikuttaa niin kieleen, taiteeseen, tieteeseen kuin uskontoihinkin. Tässä esseessä tarkastellaan leikin merkitystä yksilön kehitykselle, yhteisölle ja laajemmin ihmiskulttuurille, sekä pohditaan, miksi leikkiä voidaan pitää yhtenä ihmisen perusominaisuuksista.
Leikin käsite ja ominaispiirteet
Leikkiä on vaikea määritellä yksiselitteisesti, mutta siitä voidaan tunnistaa tiettyjä piirteitä. Ensinnäkin leikki on vapaaehtoista. Se ei ole pakon sanelemaa, vaan siihen osallistutaan halusta ja ilosta. Toiseksi leikki on erillinen arjen todellisuudesta; se tapahtuu ”kuin leikisti” ja luo oman todellisuutensa, jossa on omat sääntönsä ja merkityksensä. Kolmanneksi leikki on itseisarvoista. Sillä ei tarvitse olla ulkoista päämäärää, vaan se on merkityksellistä itsessään. Näiden ominaispiirteiden ansiosta leikki tarjoaa turvallisen tilan kokeilla, oppia ja luoda uutta.
Leikki yksilön kehityksessä
Lapsen kehityksessä leikki on keskeinen väline oppimiselle. Sen avulla lapset harjoittelevat motorisia taitoja, sosiaalisia vuorovaikutuksia, kognitiivisia kykyjä sekä tunteiden sääntelyä. Esimerkiksi roolileikit auttavat lapsia ymmärtämään toisten ihmisten näkökulmia ja kehittämään empatiakykyä. Rakenteluleikit puolestaan edistävät ongelmanratkaisutaitoja ja luovuutta.
Leikin merkitys ei kuitenkaan rajoitu lapsuuteen. Myös aikuiset leikkivät, vaikkakin usein eri muodoissa. Pelit, urheilu, taide ja jopa huumori ovat esimerkkejä aikuisten leikillisistä toiminnoista. Nämä tarjoavat mahdollisuuden rentoutumiseen, itsensä ilmaisuun ja yhteyden luomiseen muihin ihmisiin. Aikuisuuden leikillisyys voi myös toimia vastavoimana arjen vakavuudelle, tuoden elämään iloa ja merkityksellisyyttä.
Leikki yhteisössä ja kulttuurissa
Leikki ei ole vain yksilön toimintaa, vaan sillä on suuri merkitys myös yhteisöjen rakentumisessa ja kulttuurin muotoutumisessa. Monet perinteiset juhlat ja rituaalit, kuten karnevaalit, tanssit ja urheilukilpailut, ovat leikillisiä tapahtumia, jotka yhdistävät ihmiset ja vahvistavat yhteisön identiteettiä. Leikin avulla yhteisöt voivat myös päästää hetkeksi irti hierarkioista ja arjen rutiineista.
Kulttuurin tasolla leikki on läsnä kaikessa luovassa toiminnassa. Taide, kirjallisuus ja musiikki ovat pohjimmiltaan leikillisiä, sillä ne leikkivät merkityksillä, muodoilla ja tunteilla. Myös tieteelliset ja teknologiset innovaatiot syntyvät usein leikillisestä kokeilusta ja uteliaisuudesta.
Leikki ja nykyaika
Moderni yhteiskunta on osin vieraannuttanut ihmisen leikillisyydestä. Tiukat aikataulut, tehokkuusvaatimukset ja teknologian jatkuva läsnäolo voivat vähentää tilaa spontaanille leikille. Kuitenkin viime vuosikymmeninä on alettu ymmärtää leikin merkitys uudella tavalla. Esimerkiksi pelillistämistä hyödynnätään nykyään oppimisessa ja työelämässä, ja mindfulness-harjoitukset tuovat leikillistä läsnäoloa arkeen.
Digitaalinen maailma tarjoaa myös uusia mahdollisuuksia leikille. Videopelit, sosiaalisen median haasteet ja virtuaalitodellisuuden kokeilut ovat kaikki esimerkkejä siitä, miten leikki voi mukautua uusiin konteksteihin. Tämän kehityksen keskellä on kuitenkin tärkeää varmistaa, ettei leikistä tule vain suorittamista tai kulutusta, vaan se säilyttää vapautensa ja itseisarvonsa.
On aika lopettaa leikin väheksyntä – Leikki ei ole vain leikkiä
Yhteiskunnassamme on pitkän vallinnut asenne, jossa leikki nähdään pelkkänä viihteenä tai jopa ajanhukkana. Tämä aliarvostus heijastuu esimerkiksi koulujen opetussuunnitelmiin, joissa leikillisyys jää helposti toissijaiseksi tiukkojen oppimistavoitteiden rinnalla. Työelämässä leikillisyys saattaa puolestaan herättää skeptisyyttä, koska se ei suoraan tuota mitattavia tuloksia. Tämä näkökulma on kuitenkin kapea, sillä leikin todelliset hyödyt ulottuvat paljon syvemmälle.
Leikkiä ei tule ajatella vain keinona rentoutua, vaan se on elintärkeää yksilön hyvinvoinnille ja yhteisön dynamiikalle. Se auttaa kehittämään luovuutta, kriittistä ajattelua ja empatiaa – taitoja, jotka ovat tärkeitä kaikilla elämän osa-alueilla. Esimerkiksi työyhteisöt, jotka kannustavat leikillisyyteen, voivat luoda innovatiivisemman ja sitoutuneemman työyhteisön. Vastaavasti lasten leikkiin panostaminen ei ainoastaan edistää oppimista, vaan myös tukee henkistä ja sosiaalista hyvinvointia.
On siis aika haastaa oletus, että leikki on vain lasten etuoikeus tai aikuisten harvinainen huvittelumuoto. Leikki on osa elämänkokemusta, joka tekee meistä inhimillisiä. Sen avulla voimme rakentaa merkityksellisempää, innovatiivisempaa ja myötätuntoisempaa yhteiskuntaa. Lopettamalla leikin väheksynnän voimme oppia arvostamaan sen tarjoamaa syvää viisautta ja voimaa, joka ulottuu arkemme jokaiselle tasolle.
Submit your review | |