Reilu viikko sitten suljin tiedoston, joka on kulkenut mukanani vuosien ajan. Kirjoitin viimeisen pisteen ensimmäiseen romaanikäsikirjoitukseeni – ja vaikka se oli vain yksi piste muiden joukossa, se tuntui painavalta. Lopulta en kokenut mitään suurta purkautumista. Ei juhlahumua, ei kyyneleitä. Enemmänkin hiljainen, hämmentynyt huokaus: Tässäkö se nyt on?
Viikon aikana olen antanut tekstin levätä. Olen pitänyt itseäni poissa sen maailmasta, vaikka välillä huomaan ajattelevani henkilöitäni, heidän valintojaan, heidän hiljaisia katseitaan, jotka kirjoittamisen aikana alkoivat tuntua todellisilta. Kirjoittamisen jälkeinen tyhjyys on ollut yllättävä. Ihan kuin olisin hyvästellyt jonkun, joka oli tullut jäädäkseen – ja nyt hän onkin hetken poissa, kuin ovella seisova tuttu, jonka askelia jää kuuntelemaan.
Romaani syntyi hitaasti. Sen taustalla on hahmo, joka ei anna itseään helposti ymmärrettäväksi. Hän ei ole sankari eikä uhri, ei selitettävissä yhdellä aikakaudella tai yhdellä teolla. Halusin kirjoittaa hänestä, koska hänen tarinansa osuu jonnekin syvälle: sinne, missä moraali alkaa horjua ja jossa ihminen kohtaa järjestelmän – joskus liiankin tottuneesti. En aio vielä paljastaa nimeä enkä varsinaista aihetta. Se hetki tulee myöhemmin. Tällä hetkellä haluan antaa tarinan olla vielä omassa rauhassaan, vähän kuin yön yli nostettu taikina, joka saa kypsyä ilman kiirettä.
Samalla kun romaani tuli pisteeseensä, toinenkin projekti on ollut hiljalleen viimeistymässä. Ensi vuoden alkupuolella Viisas Elämä -kustantamolta ilmestyy uusi elämäntaitokirjani, jonka editointivaihe on nyt pientä muokkausta vaille valmis. Se on aivan toisenlainen kirja – kirkas, henkilökohtainen, ehkä jopa lohduttava. Siinä käsitellään olemisen keveyttä ja painoa, niitä pieniä sisäisiä liikahduksia, joita koemme arjen keskellä mutta jotka jäävät usein sanoittamatta. Kirjan ytimessä on ajatus siitä, että oma suunta ei aina löydy selittämällä vaan pysähtymällä. Olen iloinen siitä, että juuri tämä kirja pääsee maailmaan ensimmäisenä – se on kuin hengenveto ennen syväsukellusta.
Nämä kaksi käsikirjoitusta, romaani ja elämäntaitokirja, ovat kirjoittaneet minua yhtä paljon kuin minä niitä. Ne ovat syntyneet rinnakkain, mutta eri rytmeissä. Romaanin äärellä olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä. Elämäntaitokirjan kohdalla olen oppinut katsomaan taaksepäin lempeämmin, ilman tarvetta pakottaa kokemuksia johonkin kaavaan. On erikoista huomata, miten kummatkin prosessit ruokkivat toisiaan. Fiktio antoi tilaa tyhjälle, ja tietokirja auttoi nimeämään sen, mikä muuten olisi ehkä jäänyt vaikenemisen alle.
Kirjoittaminen on ollut minulle tapa järjestää maailmaa, ei siksi että se olisi kaoottinen, vaan koska haluan ymmärtää, mitä kaikkea siinä on. Mikä on näkyvää, mikä piilossa, ja mitä me yritämme unohtaa, vaikka se vaikuttaa meihin jatkuvasti? Kirjoittaessani huomasin kysyväni usein: Entä jos minä olisin ollut tuo ihminen? Mitä olisin tehnyt, mitä en olisi halunnut nähdä? Ja näissä kysymyksissä piilee jotain olennaista: ei vastausta, mutta rehellinen halu katsoa.
Nyt kun molemmat kirjat alkavat löytää muotoaan, olen alkanut pohtia, mitä seuraavaksi. En osaa sanoa. En vielä. Mutta huomaan, että tilaa on syntynyt. Ajatus ei enää paina päätä kohti näppäimistöä. Katse alkaa kääntyä jälleen ulospäin. Ehkä seuraava teksti tulee kevyemmin, ehkä ei. Sen aika näyttää. Olen oppinut, että mitään ei kannata kiirehtiä. Jokainen tarina löytää oman rytminsä, jos sitä osaa kuunnella.
Tällä hetkellä suurin työ onkin ehkä siinä: luottaa siihen, että kaikki etenee omalla ajallaan. Että keskeneräisyys ei ole merkki siitä, että jokin olisi vialla, vaan juuri toisin päin – että jokin on käynnissä, liikkeessä. Ja se riittää.
Olen jyväskyläläinen kirjailija ja opettaja. Julkaistuja teoksiani ovat Nälkäluokitus – Naftali Frenkelin tarina (2026), Lapsen itsetunnon vahvistaminen (2026), Kesytä levoton mieli – Keskittymisen käsikirja (2025), Tietotekniikka (2025) ja Robotiikka ja tekoäly – Johdatus aiheeseen (2022).
Kirjoittamisen ohella työskentelen tietotekniikan opettajana Jyväskylän yliopistossa ja uskonnon opettajana Jyvässeudun peruskouluissa ja lukioissa.